Koirat

 

 

KAUNOTTAREN FORTUNA

Veera

eli Veera. Neiti on syntynyt Veeran päivänä 4.8.05. Tätä en muistanut nimeä valitessani vaan Veera tuli sanaparista kaunis Veera.

Veera on suuri (38 kg, 65 cm) merkkivärinen tyttö, jolla on erittäin lempeä luonne. Ulkomuoto on kopioitunut iskältä (pusu Kossu-iskälle). Veera rakastaa syömistä, hoffispurtteja pitkin metsikköjä niin että viirupöksyt vaan vilkkuu, useimpia ihmisiä ja koiria. Veeran ruokalista on uskomaton, kaikki käy; mandariinit, ananakset, nektariinit, oliviit jne. Onpa tietynmerkkiset antibiootitkin menneet –rouskis.

Valitettavasti hän ei pidä mm. näyttelyistä, vaan on kuin maansa myynyt ja kaupassa hävinnyt. Arkuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Luulen, että Veeran ”ahistus” johtuu siitä, ettei hän voi osallistua näytelmiin ja vahtia mammaa yhtä aikaa. Vahtihaukku raikaa omalla pihalla, muualla neiti on viisaasti vaiti.

Veera on uutterasti harjoitellut tottisliikkeitä, bravuurina 90 asteen käännös ilmassa, kun mamma viheltää. Veera osaa myös hypätä ilmaan pahaa aavistamattoman ihmisen edessä ja ”paluumatkalla” pussata- käpälät eivät osu uhriin. Veera on löytänyt uusia harrastuksia, ensin pulkanvedon, keikkoja päiväkoteihin on riittänyt, jos on ollut lunta. Tämän vuoden uusin ura urkeni kaverikoirailussa, jossa Veera tai Vempu:) on todella erinomainen.

Pitkätukkaiset joutuvat varomaan myös- letistä on ihanaa vetää- mammalla kun sellaista ihmettä ei ole.

Rakas Vempu on ollut jo tovin (6.11.2015) koirien taivaassa. Keuhkosyöpä iski kulman takaa, eikä armoa antanut. Kiitos Inkulle maailman kilteimmästä koirasta.

Tuloksia:
AVO ERI2

 

MINTTUMANTAN GISELLE

Lottis

eli Lottis on laumamme  ilopilleri ja virtapiikki. Wantun (Kaunottaren Wanda ) ja Kossun (Cosmo v. Ascona) merkkivärinen, keskikokoinen (62 cm, 34 kg) tytär on syntynyt 19.3.2006. Alun perin Lottiksen tie vei maailmalle, kun mamma arveli vintiösisarusten perä perää kasvattamisen olevan liian rankkaa.

Pentuna Lottis oli reipas, iloinen ja kekseliäs. Kaksoissisko Nityan (syntymäajassa eroa alle minuutti) kanssa keksittiin kaikki kujeet. Ystävän kautta Lottikselle löytyi oma perhe. Alku oli onnellinen, maili tulvi kuvia ja into oli katossa. Aikaa myöden into ja yhteydenotot vähenivät, mutta viesti oli sama; Lottis on kiltti ja osaa sitä sun tätä. Ensimmäinen näyttely vähän arvelutti, hän pakitti tuomaria niin paljon kuin remmiä riitti. Perin outoa minttumantalaiselle. Kovasti neuvoin kulkemaan enemmän kylillä ja käymään mätsäreissä.

Pitkin ei siitä mennyt kun Lottista tarjottiin minulle takaisin kyynelten kera. Lottis tuli; nälkäinen, alipainoinen ressu, joka meni selälleen ja pissi alleen joka syystä, pienestäkin. Äitini kädennosto aiheutti murinakohtauksen.

Kahdessa päivässä pissiminen unohtui ja tie rumasta ankanpoikasesta joutseneksi alkoi. . Näyttelyistä on saatu monta eriä, useita PN-sijoituksia, 3 serttiä ja 2x VSP ja ROP. Lonkat ja kyynärät ovat terveet. Luonnetestissä hienot +157. Rouva ei pelkää eikä rähjää, vaikka handleritkin ovat vaihtuneet moneen kertaan. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte mammaa auttaa!

Lottis palvoo maatakin, jolla mamma kulkee, halipula on mahtava. Rouvalla on ilmeisiä kykyjä agilityyn, puomit ja A-esteet menevät, kunhan mamma vaan päästää menemään. Omasta aidasta puhumattakaan , 140 cm ilman vauhtia. Aita piti vaihtaa kaksimetriseksi, näkyy koko kylälle, että Lottis asuu meillä!

Onneksi vuosi maailmalla ei onnistunut pilaamaan mahtavaa koiraa. Lottiksen elämän ihana päivä oli 2.7.2009, jolloin hänestä tuli mahtavien H-pentujen äiti. Vuonna 2012 Lottis sai upean J-pentuen Hofmacher Fargon kanssa. Aktiivisista omistajista koirineen on ollut jo nyt paljon iloa ja ylpeyden aihetta. Lottiksen täytettyä 8 vuotta, jätämme toko-kisat Isabellan vastuulle ja keskitymme ROP-veteraanititteleiden metsästykseen:)

Kaikki ei aina mene kuinStrömsössä, Bellasta tuli viime kesänä äiti:) Valitettavasti tämä aikuistuminen johti siihen, etteivät rouvat enää mahtuneet samaan taloon. Kaikkea koitettiin vaan keväällä oli pakko luovuttaa. Lottis muutti pohojanmaalle poikansa Jopen luo. Lottiksella on ihana eläkekoti ja mammalla kova ikävä.

Hyvästä hoidosta huolimatta sairaus vei Lottiksen 9.3.2016. Ikävä on. Onneksi mahtava luonteesi ja tassunjälkesi jatkuvat jo tyttäresi Jaden (Elsan) pennuissa.

Tuloksia:
 ERI 2PN-2 V-SERT,3X SERT 2xVSP,ROP, 5x ROP-VET

 

MINTTUMANTAN ISABELLA

 

Isabella

 

Isabella eli Bella on syntynyt 9.4.2010. Sen äiti on ihana Minttumantan Gerda, jota sain lainata Reijalta (kiitos!) tämän pentueen verran. Isä Hofmacher Elmo jätti itseänsä reippaasti, sillä 9 pennusta 8 on näitä isänsä näköisiä "punatukka"blondeja. Alunperin Bellankin piti lähteä maailmalle, se itse oli kai alusta asti erimieltä, niin tarmokkaasti se makasi mun jaloissa aina kun vaan mahdollista. Wanttu mummolta Bella ehti oppia kauniita tapoja, ruoka syödään sievästi ja se myös otetaan kädestä pehmeällä otteella, mikä on tädeille täysin mahdoton tehtävä.

Bellalla oli pitkä mörkökausi, josta toki on päästy jo eroon. Nykyään hän joko tykkää tai sitten ei. Prinsessa mikä prinsessa. Luonne on iloinen ja vilkas sekä aikas lempeä. Räyhäkämpi Lottis "äippä" on lakaissut kaiken ikävän pois tieltä. Niimpä Bella yleensä tyytyy vaan katselemaan hämmästyneenä jos joku haastaa riitaa. Kaunis tyttömme on saanut niin sertin kuin Cacibinkin. Lonkat ja kyynärät sekä silmät priimat. Meidän oli tarkoitus käydä viime syksynä luonnetestissä sekä toko-kokeessa vaan mummonsa opetuslapsi oli sitä mieltä että kuulostaa työltä ja pukkas juoksun juuri siihen. Mamman vika, väittää olevansa niin kokenut, vaan ei mene paksuun kalloon että juoksujen väli on ainakin 7 kuukautta;) kun ei kellään ennen..

Helatorstain kunniaksi käytiin Hämeen sydämessä komian Perttu-sulhon (Pirrelina Dexter) luona. Masuasukeissa löytyi, joten nyt ootamme kiihkeästi K-pentuja. Ja pentuja tuli.. huimat 10 kappaletta! Nyt he ovat jo aikuisia, ja mamman ylpeyden aiheita. Bellakin vihdoin löysi oman "uransa" kaverikoirailun reilu vuosi sitten ja uusimpana harrastuksena Rally-tokon. Siitä saimme koularin RTK1 joulukuussa 2016.

 

TULOKSIA: useita EREjä, 4x sa, 2x sert, 2x Cacib ,vsp

 


 

In Memoriam:

 

BH TK 1 KAUNOTTAREN WANDA

Vanttu

eli Vanttu, joka oli syntynyt 7.6.2000. Hän oli sisarussarjan ainoa tyttö, kaunotar viiden villin veljen keskeltä. Vanttu oli Blondi Marilyn ihan kympillä, raukeat katseet uroita kohti on aloitettu jo vuoden vanhana eikä loppua näy.

Vanttu oli näyttelytähti viisine Ropeineen ja lukuisine erineen. TOKOssa suoritettiin alokasluokka ja aikanaan käytiin myös käyttäytymiskokeessa. Joskus kävimme myös jälkikokeissa, mutta koko päivän uurastus pitkin pusikkoja ei ole Vanttua varten, maistuu liikaa työltä ja kampauskin voi mennä pilalle. Vanttu on hyvin valokuvauksellinen ja pää kääntyy mihin suuntaan vaan toivotaan, kuvia saisi ottaa varmaan sata yhteen menoon ilman kyllästymistä.

Vanttu oli loistava emo; elämän tähtihetkiin kuuluu F-pentueen syntymä 10.3.05 ja G-pentueen lähes vuotta myöhemmin eli 19.3.06.

Vanttu oli kotonaan missä tahansa, niinpä hän on reissannut paljon ja käynyt myös viihdyttämässä mummoja vanhainkodissa ja lapsia leirillä.

Vanha rouva on jättänyt tokoilun nuoremmille. Näyttelyt olivat  Vantun suosiossa. Tulosta on myös tullut, voittoa lukuun ottamatta värisuora VET BIS 2-4 löytyy. Kesällä 2009 Vanttu oli myös onnellinen mummo – 8 villiä vekaraa. Vanttu yritti parhaansa mukaan opettaa Lottikselle, kuinka pentuja hoidetaan.

Viime kesänä Vantusta tuli uudelleen mummo, tällä kertaa 9 vieläkin villimpää - kun porukka yhtä lukuun ottamatta on blondeja. Kesä meni helteistä huolimatta hienosti, elokuussa käytiin vielä hakemassa viimeinen eri. Syksy muutti kaiken, aluksi takajalat alkoivat elää omaa elämäänsä.. käytiin tohtorissa, selästä otettiin röntgenkuva, jossa ei mitään ihmeellistä. Tohtori sanoi, että todennäköisin syy on välilevyn pullistuma. Vanttu ressu joutui 10-vuotiaana häkkihoitoon, jota se vihasi. Mie kun en pidä koiria normaalisti häkissä, niin Vanttu koki sen rangaistukseksi. Karvaa lähti hirvittävästi. Vanttu pyrki myös mamman töissä ollessa kiivaasti pois häkistä. Yhdessä todettiin tohtorin kanssa että hoito ei auta ja päästettiin rakas Marilyn pois kivuista ja kaipauksesta. Ikävä on vieläkin joka päivä.

 

Tuloksia:
BH TK1, hyväksytty luonnetesti  +84,
3 x sert,5 x ROP,
2 x VSP, 7 x PN-1, 8 x PN-2
2 x PN-3, 2 x PN-4, 5 x ROP VET
BIS-VET2, BIS-VET3, BIS-VET4

Minttumantan Bellarosa

Bellarosa

Minttumantan Bellarosa eli Ro syntyi 29.7.1994. Ro oli pentueen ainokainen, keisarinleikkauksella syntynyt iso melkein musta tyttö, josta myöhemmin tuli merkkivärinen. Ron virallinen nimi juontaa syntymään, hännänalusta lukuun ottamatta neiti oli kokonaan musta paitsi puolet kirsusta oli vaaleanpunainen.

Nimi ei siis tullut porvoolaisen kapakin mukaan.. niin kuin joku minulle leukaili. Sesu ei ensin oikein ymmärtänyt, että pieni käärö liittyy jotenkin häneen. Toki syötettiin ajallaan ja pestiin myös, yöt Sesu olisi entiseen tapaan halunnut viettää mamman sängyssä.

Ro oli aina ollut poikkeuksellisen kiintynyt minuun, vielä aikuisenakin, kun ikävä on ahdistanut, on täytynyt hakea mamman viimeksi pitämiä tavaroita, oli ne sitten siivoushanskat tai pyykkipojat. Ro rakasti syömistä, siitä juontaa lempinimi Rohmu. Jos mamma syö jotain niin Rolle kans, oli se jotain sitten kurkkua tai kurkkupastilli.

Lonkkavika (D/C) esti jalostuskäytön. Ehkä osin siksi Ro pysyi isona lapsena koko ikänsä. Kaikki reilut 14 vuotta hän eli sovussa koko maailman kanssa, ei tappeluita mistään hinnasta. Ainoa asia, josta lempeän Ron sai hermostumaan, oli koittaa mennä autoon ilman mammaa.

Ro lenkkeili viimeiseen asti, kuulo meni, joten mamman oli turha huudella käskyjä. Sinänsä niillä mitään käyttöä olisi ollutkaan, Ro seisoi hiljaa polulla kun ihmisiä meni ohitse, vain pieni hännän liike kertoi siitä, että rapsuttakin olisi saanut.

Ro on aikanaan saanut sertit kasaan, ja teräsmummokunnosta kertonee jotakin se, että 10-vuotislahjaksi tuli vielä ROP.kin.

Sukunsa tavoin Ro rakasti jäljestämistä, eikä siitä suostunut eläkkeelle jäämään. Jos hänelle ei poljeta jälkeä kuin muille tehdään, niin kaksi iltaa vähintään mökötetään.

Ro ei perinyt äitinsä luonnetta, hän ei piitannut yleisöstä ja niinpä ”esiintymiset” kokeissa menivät miten menivät. Alokasluokan TOKO sentäs saatiin suoritettua.

Sain pitää rakkaan Ron neljätoista vuotta, kolme kuukautta ja kolme päivää.

Tuloksia:
3 sert,1 ROP,1 VSP,6 x PN-2,7 x PN-3,3 x PN4,1 x PN--5,5 x ROP VET,1 x VSP VET

 

MINTTUMANTAN FIINI PRINSESS

Viivi

eli Viivi eli lyhyen elämän kuin perhonen. Hän syntyi 10.3-05, Vantun (Kaunottaren Wanda) ja Masin ( Pulakorven Schmeichel) kauan odotettuna tyttärenä. Viivi ei ehkä ollut pentueen kaunein, mutta varmasti villein. Ei olisi voinut uskoa, että ylen rauhallisesta Blondista tulee niin energinen lapsi.

Viivi kulki perässäni joka paikkaan, suihkua myöden, sohvalle hypättiin myös selkänojan takaa ja mamman puntit reitettiin kostoksi kotoa poissaolosta. Tottis oli hauskaa, keksi mamma sitten ihan mitä vaan, niin lopettaa ei olisi saanut.

Traaginen onnettomuus lopetti perhosen lennon kesken kaiken. Neuvoja pyydettiin Helsingistä asti, mutta toivoa ei annettu. Juuri kun kaiken hauskan piti alkaa tuli Viivistä enkeli 31.8.2005.

 

FIN MVA JK 3 MINTTUMANTAN DAMIEN

Dami

eli Dami syntyi tammikuun 11. 1996. Erikoisinta suuressa ja reippaassa pennussa oli ääni. Se ei ollut vinkumista, murinaa tms. tavanomaista, vaan Dami keskusteli pennusta asti. Lähinnä ääni muistutti sorsapilliä, josta juontaa Damin yksi lempinimistä.
Dami oli Katjan ja mamman yhteinen koira. Alkunsa YYA sai siitä, kun asuimme Askolassa naapuritaloissa. Katja viihtyi pentulaatikon äärellä lähes päivittäin.. ja niin Dami muutti naapurin pihalle.

Dami oli perinyt äitinsä suuren koon ja suuren sydämen. Ulkonäkö oli risteytys molemmista vanhemmista. Katja vastasi Damin kouluttamisesta, ja alusta asti oli nähtävissä että suuri koira ja pienikokoinen emäntä olivat luotuja toisilleen.
Dami pystyi melkein mihin vaan. Katja käytti tunnin jos toisenkin ”sorsapillin” seurassa ja.. Dami jäljesti (JK3), kävi suuresta koostaan (69 cm, 42 kg) huolimatta agilityssä maxi kakkoseen asti, Tokoili ja Vepeili.

Mamma suunnitteli näyttelyreissut, sertit saatiin helpolla kasaan, vaikka tulivat pääosin isoista näyttelyistä. Kotimaan Cacib saatiin Jyväskylästä, inttivalion arvo jäi karvan päähän, Tallinnan kisasta tuli vara-cacib.

Dami rakasti Katjan ja Jussin kolmea lasta, Sonjaa, Eetua ja Jaakkoa. Uteliailla ei ollut vaunuihin mitään asiaa. Sitä vastoin lapset saivat tehdä mitä vaan.
Omat lapsensa Dami sai Monnin ( Kieferhof``s  Chic Axemon) kanssa. Viidestä pennusta kaikki ovat blondeja, eivätkä yhtään hassumman näköisiä. Tänä vuonna Damista olisi tullut myös vaari, ihana asia etteivät hienot geenit jääneet käyttämättä.

Elämä siirsi Damin ja mamman maantieteellisesti satojen kilometrien päähän. Rakkaus ei loppunut silti, vaan sorsapilli raikui jo kauas, kun Dami mamman bongasi.
Keväällä 2004 Dami sairastui ensimmäisen kerran vatsalaukun kiertymään, siitä vielä selvittiin. Vuotta myöhemmin kiertymä uusiutui, ja oli luopumisen aika. Rakas sorsapilli oli vaiennut.

 

FIN MVA, JK 2 KAUNOTTAREN PARIS PRINSESS

Sesu

eli Sesu syntyi 14.9.1991. Sesu oli suuri, kaunis merkkivärinen narttu, joka toteutti koko elämänsä fraasia, nimi on enne.
Elkeet olivat pennusta asti kuninkaalliset, Sesu saattoi 8 kuukautta vanhana istua kytkettynä reppuun keskellä näyttelyaluetta. Aikuisena ei enää remmiä moiseen tarvittu. Toisten koirien touhotukseen tai tappeluun haasteisiin riitti yleensä katse pitkin nenänvartta, eihän noin voi käyttäytyä. Vanhin tytär Ro tuli kasvatettua samalla menetelmällä. Poika Eetu on perinyt myös äitinsä kuninkaalliset elkeet ja katseen pitkin nenänvartta.

Sesu oli luonteeltaan kuin ihmisen mieli, jos hän ymmärsi mitä pyydettiin, niin myös tapahtui. Ekassa TOKO-kokeessa tuli ykköstulos, ja samana kesänä luokka oli suoritettu. Alle kaksivuotiaana saatiin tulos jäljeltä. Ykkösluokan suorittaminen oli helppoa. Mutta kouluttajan virhe oli pilata jatkouran. Sesu oli ymmärtänyt jäljestämisen siten, että hän näyttää tien ja rahvas kerää kapulat, mitäs Hän niillä. Kakkosluokkaa tahkottiin pitkään, mutta lopulta vuonna 1998 Sesusta tuli muotovalio.

 Luonnetesti ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. ”lapsesta” asti kisannut koira päätteli myös sen tilaisuuden olevan kisan ja kärsivällisesti istui ja odotti mamman käskyä, jota ei tullut.. turhauttavaa; myös tuomarille, joka kivahti puolessa välissä testiä, että turhauttavaa tuota koiraa on testata, kun se ei reagoi mihinkään. Niin kuin siniveristä olisi tyhmät keppileikit vieraiden kanssa kiinnostaneet, ja jos haluaa riehua niin ongelma on ihan oma.

Näyttelyissä oli riittävästi menestystä, sertit oli koossa jo kaksivuotiaana. Sesu piti näyttelyistä, hän katseli niin tuomaria kuin muita koiriakin ilmeellä ”minä olen täällä, huomaattehan”. Hampaiden näyttökin sujui melkein itsestään, posket valmiiksi pullollaan Sesu odotti tuomaria.

Sesun ensimmäinen pentu Bellarosa syntyi kesällä 1994 keisarinleikkauksella. Sesu toipui leikkauksesta hyvin, syksyllä olimme jo jälkikisoissa. D-pennut syntyivät 1996 ja E-pennut 1997.
Tokon avo-luokka tuli suoritettua PK-uran jälkeen puolessatoista kuukaudessa. Sesu osasi myös poimia ja kantaa mitä uskomattomimpia esineitä. Hän rakasti eläkepäivillään käyntejä päiväkodeissa ja vanhainkodeissa, joissa esitettiin pieniä temppuja ja vedettin lapsia pulkassa.

Sain pitää Sesun yli yksitoista vuotta. Hän sairasti toista vuotta ennen kuin selvisi vian syy, kasvain lisämunuaisessa. Niinpä oli Prinsessan aika luopua maallisesta valtakunnasta.

Tuloksia:
Suomen MVA, 3 x sert,2  VSP, 2x PN-2,7 x PN-3,6 x PN-4,5 x PN-5,TOKO AVO1,JK2

 

KAUNOTTAREN MINTTU-MARINE

Manta

eli Manta syntyi 2.6.1990.Hänestä tuli kennelini ensimmäinen kantanarttu. Valmistuin kahta päivää ennen Mantan syntymää maisteriksi, joten mikä olisi voinut olla parempi lahja. Muistan, kuinka alkuun heräsin öisin vain katsomaan rakasta pentuani.

 Manta oli pieni (59 cm, 30 kg), merkkivärinen narttu, jolla oli ihmisrakas ja itsepäinen luonne.
Manta rakasti jäljestämistä, ja oli sääli, ettei hänen aikanaan ollut erikoisjäljen kokeita. Tokot eivät olleet riittävän mielenkiintoisia. Mieluummin Manta kerjäsi eväitä sihteeriköiltä kuin olisi tehnyt liikkeitä.

Mantan ensimmäisessä pentueessa oli viisi pentua ja toisessa kolme. Manta hoiti erittäin antaumuksella pentujaan. Hän pyrki hoitamaan myös Sesun pentuja, Prinsessaa kun ei niin aina kiinnostanut. Joskus Sesun pentujen itkiessä yöllä, oli Manta pentulaatikossa ennen Sesua. Vaikka ikäeroa oli vain vuosi, ei riitoja juurikaan ollut. Suurimmat riidat tulivat siinä vaiheessa, kun Manta oli leikattu ja Sesu ei. Hormoonit kuohuivat välillä liikaakin. Vieraiden koirien kanssa ei tappeluita ollut koskaan.

Manta pärjäsi kohtuullisesti näyttelyissä, olematta mikään suuri tähti. Sertti saatiin ja muutama SA:kin. Tuolloin alettiin kiinnittämään enemmän huomiota merkkeihin ja kun isältä ei niitä ollut saatu, eivät kaikki tuomarit arvostaneet hänen kauneuttaan.

Manta eli yhdeksän vuotta perin terveenä. Toiseen lonkkaan tuli A-lonkista huolimatta vikaa, joka heikensi kunnon pian. Kymmenettä syntymäpäivää ei koskaan tullut.

Tuloksia:

1 x ROP,1 sert,1 x PN-2,1 x PN-3

 

KAUNOTTAREN CARINA

Carina

eli Essi syntyi syyskuun 17. päivä 1981. Essi oli koko musta, temperamentikas koira. Tuolloin hoffit olivat paljon harvinaisempia kuin nyt, monesti häntä luultiin noutajaksi hoffin sijasta. Kerran TOKO-kokeessa tuomari huusi ”musta lapukka linjaan” tai näyttelyn flätti kehästä huudeltiin, mikä on sun numero?

Asuimme kerrostalossa vähemmän viehättävien naapureiden seassa. Essi piti kyllä huolen siitä, ettei kutsumattomia vieraita tullut. Pari yötä piti komentaa häntä, kun lehdenjakaja vaihtui.. outoja askeleita keskellä yötä. Minun askeleet Essi tunsi jo siitä alkaen, kun nousin bussista ulos. Tiukka kurvi eteiseen odottamaan oven avautumista.

Essi pärjäsi hyvin näyttelyissä, kaikkiaan saimme kasaan 5 serttiä, ja pinon muita palkintoja. Minulla ei ollut tuolloin autoa eikä ajokorttia, joten matkustimme usein yöjunan tavaravaunussa paikasta toiseen.
Luonnetestissä jäi käymättä, ne kun järjestetään ”pusikoissa” kaukana julkisista kulkuneuvoista. Uskon, että Essi olisi saanut hyvät pisteet.
TOKOssa saatiin alokasluokka läpi. Essi osasi liikkeet vaikka unissaan ulkoa, mutta kokeissa piti keksiä huvia yleisölle. Treeneissä ” opettajan koira” käyttäytyi mallikelpoisesti.

Omat opiskelut veivät maailmalle, ja Essistä tuli äitini koira. Tosin henkisesti hän oli minun koirani loppuun asti. Essin lievä lonkkavika, kerrostaloelämä ja opiskelut jättivät pentujen teon väliin.
Essin ansiosta hurahdin lopullisesti hoffeihin.

Tuloksia:
1 x ROP,1 xVSP, 2 x sert, TOKO AVO3